Liike on elämää, paikalleen pysähtyminen taas kuoleman alku. Sisäinen liike on uudistumista. Itseään toistava on tylsyyden perikuva. Sitä emme toki halua olla, joten uudistukaamme. Mutta miten?
Uusi päivä pyörittää kuin itsestään edellisen päivän kuvioita, sillä luonnostaan jokainen päivä on uusi eilinen. Muutos vaatii paneutumista, päättäväisyyttä ja sisäistä ryhtiä. Voivoi sille.
Tarvitaan päämäärä, tavoite, sopivan korkealla vielä. Ja alatavoitteita sille. Sen lisäksi tarvitaan hätäensiapusuunnitelma, joka kertoo miten akuutissa tilanteessa estetään retkahtaminen vanhaan. Tai edes minimoidaan se.
Sitten tarvitaan tilaisuuksia yrittää. Niitä tuo jokainen päivä. Kuten myös epäonnistumisia. Mutta muutos on onnistumista, vain luuseri epäonnistuu aina. Rimaa vähän ylemmäksi siis.
Selkeä päätös, sen toteuttamista, siihen ripustautumista. Uutta linjaa pitää toistella itselleen, ja elää todeksi ihan väkisin, sillä luonnostaan se menee vasta, kun se on alkanut väljähtyä. Kun uusi muutos alkaa orastaa. Vaivannäköä, ärsyttävää, mutta se on ainoa tie.
Siitä se lähtee.